Moni katto päältä kaunis

Kaiken ikäisten talojen katoista voi löytyä vuotokohtia. Useimmiten vuotoja esiintyy katteen jiireissä ja läpivienneissä sekä kattoikkunoissa. Vuodot aiheuttavat kosteus- ja homevaurioita yläpohjan eristeisiin ja puurakenteisiin.

Katemateriaali on voinut tulla myös käyttöikänsä päähän. Esimerkiksi peltikatteen ohjeellinen uusimisikä on 20-30 vuotta, tiilikatteen 30-50 vuotta.

Vesivuotojen lisäksi toinen kosteus- ja homevaurioiden aiheuttaja on yläpohjan puutteellinen tuuletus. Tuuletus on useimmiten tukittu räystäällä. Vesikatteen alla pitäisi olla koko räystään matkalta tuuletusrako. Harmittavan usein rako on vuorattu umpeen joko julkisivukorjauksen yhteydessä tai tukittu yläpohjan lisälämmöneristämisellä.

Uusimmissa taloissa höyrynsulkumuovien läpiviennit saattavat olla huolimattomasti tehtyjä. Tyypillisesti esim. ilmanvaihtokanavien ja sähköputkien läpiviennit on puhkaistu puukolla liian suuriksi eikä höyrynsulkua ole tiivistetty.

Tiivistämättömien aukkojen kautta lämpö voi nousta yläpohjaan ja tiivistyä kosteudeksi. Vastaavasti ilmavirta voi kulkea toiseenkin suuntaan. Mikäli asunnossa on alipaine, aukoista voi kulkeutua yläpohjan epäpuhtauksia sisälle huonetiloihin.

Myöhemmin eli 1980- ja 1990-luvulla rakennettujen talojen yläpohjissa kosteusvaurioita saattaa aiheutua levylämmöneristeiden liitoskohdista kattoristikoihin ja lämmöneristeisiin.

Vanhemmissa taloissa yläpohjaan on saatettu jättää rakennusaikaista jätettä. Jäte yhdistettynä kosteusvaurioihin saattaa aiheuttaa  merkittäviä homevaurioita.

Vesikaton korjaaminen paikkaamalla on usein vain tekohengitystä. Yleensä katemateriaalit ja ruodelaudat on uusittava kokonaan.

Vesikaton korjauksen yhteydessä on muistettava tarkistaa myös yläpohjan kunto. Kastuneet villat ja vaurioituneet materiaalit tulee vaihtaa uusiin.

Lähteet ja linkit:

Ympäristöministeriön julkaisu 2019:18 :”Kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakennusten korjaus”