Mummolan haju – mistä se johtuu? Mummolan hajuna tunnettu tunkkainen, kellarimainen ja joskus makeahko haju voi johtua tetrakloorianisoleista (TCA), jotka syntyvät vanhoista puunsuoja-aineista ja mikrobien hajotustoiminnan seurauksena.
TCA ei ole terveydelle vaarallinen, mutta se voi vaikeuttaa asumista ja tarttua vaatteisiin ja irtaimistoon.
Miten tunnistaa mummolan eli kloorianisolien haju?
Haiseeko talossa kellarimainen, puuntuoksuinen, makea tai homehtuneen oloinen haju, vaikka näkyvää hometta ei ole?
• Jääkö haju vaatteisiin ja muihin materiaaleihin, vaikka talosta poistuu?
• Voimistuvatko hajuhaitat lämpimällä säällä tai kostealla ilmalla?
Jos vastasit kyllä, hajuhaitan syy kannattaa selvittää tarkemmin ilmanäytteillä ja materiaalitutkimuksilla.
Mikä aiheuttaa mummolan hajun?
Tetrakloorianisolit syntyvät, kun rakennusmateriaalien klooratut fenolit hajoavat mikrobitoiminnan seurauksena.
TCA-yhdisteet ovat erityisen ongelmallisia siksi, että ne haihtuvat rakenteista hitaasti, tarttuvat kaikkeen irtaimistoon ja leviävät laajalle. Tämä tekee hajun poistamisesta erittäin haastavaa.
Tetrakloorianisolit – mistä ne tulevat?
TCA-yhdisteitä syntyy erityisesti:
Vanhoissa puunsuoja-aineissa: 1950–1980-luvuilla käytettiin laajasti tetrakloorifenoleja sisältäviä puunsuoja-aineita, jotka homehtumisen seurauksena muuttuvat tetrakloorianisoleiksi.
Homevaurioituneissa rakenteissa: Mikrobitoiminta edistää fenoliyhdisteiden hajoamista, jolloin TCA alkaa levitä sisäilmaan.
Vanhoissa maaleissa ja pinnoitteissa: Joissakin maalituotteissa ja muissa pinnoitteissa voi olla tetrakloorifenoleja, jotka ajan myötä hajotessaan muodostavat hajuhaittoja.
TCA ei ole varsinaisesti terveydelle vaarallinen, mutta sen aiheuttama voimakas haju voi vaikeuttaa asumista ja jopa sosiaalisia suhteita. Taloissa, joissa tätä hajua esiintyy, asukkaiden vaatteet ja hiukset voivat alkaa haista samalta, mikä voi herättää huomiota esimerkiksi työpaikalla tai kyläillessä.
Voiko anisoleja voi syntyä ilman kosteusvauriota?
Anisoleja voi syntyä ja vapautua huoneilmaan myös ilman kosteusvauriota, jos lähtöaineita (fenoliyhdisteitä) on rakenteissa ja sopivat olosuhteet täyttyvät.
1. Vanhat puunsuoja-aineet
• 1950–1980-luvuilla käytettiin tetrakloorifenoleja sisältäviä puunsuoja-aineita, jotka voivat hajota tetrakloorianisoleiksi ajan myötä.
• Tämä tapahtuu mikrobien ja kemiallisten prosessien kautta, vaikka rakenteet eivät olisi altistuneet ylimääräiselle kosteudelle.
2. Vanhat maalit ja pinnoitteet
• Tietyissä vanhoissa maaleissa ja lakatuissa pinnoissa on käytetty fenoliyhdisteitä, jotka voivat hajota anisoleiksi ajan kuluessa.
• Lämpö, hapetus ja kemialliset reaktiot voivat edistää tätä prosessia ilman, että kosteutta tarvitaan.
3. Vanhat huonekalut ja puumateriaalit
• Esimerkiksi vanhoissa kaapeissa, hirsiseinissä tai huonekaluissa voi olla fenoliyhdisteitä, jotka ajan mittaan muuttuvat anisoleiksi ja haihtuvat huoneilmaan.
• Tämä voi olla syynä mummolan hajuun, vaikka rakennuksessa ei olisi koskaan ollut kosteusvaurioita.
Kosteus nopeuttaa prosessia
Ilman kosteusvauriota prosessi tapahtuu hitaammin ja hallitummin, ja haju voi olla vähäisempi.
Kosteusvaurion kanssa mikrobikasvusto kiihdyttää fenolien hajoamista anisoleiksi, jolloin hajuongelma voi olla voimakkaampi ja nopeampi.
Kosteusvaurio ei siis ole välttämätön edellytys anisoleiden syntymiselle ja vapautumiselle huoneilmaan, mutta se voi nopeuttaa ja voimistaa tätä prosessia.